Tällainen kauhuelokuvasta karannut olio on kuitenkin hirviöpiruista harvinaisempi. Yleisempi on Keski-Euroopasta ja sarjakuvista tuttu satyyri-piru, joka on ihmisen ja eläimen jälkeen yleisin tyyppi 15,2% edustuksella. Saksassa satyyri on yleisin tyyppi. Miksi se siis on Virossa niin harvinainen? Tarinat varoittavat Saatanasta, jolloin itsestään selvä asu kannattaa sivuuttaa. Saatana pitää oppia välttämään, tunnistamaan ja karkottamaan. Siksi ristiminen ja Jumalan nimi mainitaan niin alleviivaten karkottimina.
Pirullisen satyyrin taustaksi löytyy vaikka mitä. Sekä antiikissa että germaaneilla oli pukkiolioita, ja jo muinaisheprealaisilla pahat henget olivat vuohimaisia. Itse asiassa vuohieläinten sarvia on käytetty Lähi-Idässä jo kivikauden kulttipaikkojen arkkitehtuurissa. Suoraa jatkumoa antiikin satyyrien ja Perkeleen välillä ei kuitenkaan ole, vaan satyyrimuoto kehittyi keskiaikaa myöten: sarvet vakiintuivat 1000-luvulla, pukinjalat sorkkineen kalankoipien tilalle vasta 1400-luvulla.
Sarvet ovat Saatanan tunnusmerkki, joka erottaa hänet muista pahoista hengistä. Sarvipään kohdatessaan tietää varmasti olevansa tekemisissä herran itsensä kanssa. Normaalisti Saatanan sarvet ovat valtavat, mutta valeasussa ne kutistuvat kilinsarvien nupuiksi. Joskus kohdataan jopa seitsensarvinen Saatana. Suurten sarvien ohella Saatanan pää on muutenkin valtava. Se voi kattaa jopa enimmän osan hänen mitastaan. Usein pää on hevosen tai jonkin sarvipään, ihmispäältä puuttuu usein nenä. Ihmispäällä on musta tai punainen tukka, koukkunokka, palavat silmät ja pitkät, käyrät hampaat. Vaunumiehen roolissa Saatana jopa iskee hampaistaan kipinän sikarin sytyttääkseen. Virossa tavataan poikkeuksellisesti epäsymmetristä Pirua, jolla on eriparijalat tai jopa –koko ruumis.
4,4% tapauksista Saatana on esine. Puolessa näistä itsekseen liikkuva heinäpaali. Tämä voi kuulostaa naurettavalta, mutta kyseessä lienee jonkinasteinen vertauskuva muodottomalle jättiläiselle. Toinen selitys on veren suhina adrenaliinintäyteisen ihmisen korvissa, mikä voisi kuulostaa heinä-ääniltä. Saatana voi toki olla muukin muodoton läjä, kuten epämääräinen musta keko tai kasa karvaa. Muita ilmiö-Saatanoita ovat vierivä pallo tai lankakerä, joskus tulipallo, sekä Setomaalla kaakossa tavattava tuulenpyörre. Valtava lankakerä tunnetaan myös Suomessa ja Ruotsissa, ja Siperiasta tunnetaan tapaus, jossa tuulenpyörteeseen heitetty veitsi olisi tahraantunut vereen.
Saatana voi myös muuttaa muotoaan. Keskiajalla muodonmuutokset, kuten ihmissusi, alkemia tai transubstaatio ehtoollisella, olivat täyttä totta. Katolisuus tietysti kiistää muut kuin herramme kirjaimellisen veren ja lihan, joten demonologeilla saatanalliset muodonmuutokset ovat vain illuusio. Erityisesti Saatana muuttaa kokoaan tai esiintyy kolmena eri oliona: ristiminen karkottaa ikkunalta mustan koiran, samoin vuohen ja lopulta sian. Ketju on harvoin pitkä: Põlvamaalta kaakosta tunnetaan pisin ketju, pieni koira – jänis – vasikka – ihminen – leipä. Leivän syöminen ei tässä tilanteessa olisi hyvä idea.
Virolaistenkin mielissä Saatana tekee illuusioita ja korvaustemppuja. Hän tekee palikasta valevauvan, jonka avulla hän varastaa oikean. Saatanalta saadut rahat muuttuvat puunlehdiksi ja toisin päin. Saatanan juhlista tuodut eväät paljastuvat kirjaimelliseksi sonnaksi. Ero toden ja harhan välillä ei aina ole vakaa. Vaikka päähenkilö tietää Saatanan rahan vääräksi, sillä voi silti ostaa talon.