Mitä tarkoittaa, kun kasvi on pyhä? Rukoillaanko sitä? Tanssitaanko sen ympärillä piirileikkejä? Voiko sen kanssa mennä naimisiin? Vastaus näihin kaikkiin on kyllä. Pyhiä kasveja on aiemmin ollut Euroopassakin, ja muistumia siihen tavataan rahvaanuskossa ja tapakulttuurissa vieläkin. Näin suomalaisille ajatus on kuitenkin täysin vieras, joten aloitetaan sillä, miten pyhät kasvit nykyaikana toimivat. Esimerkit löytyvät, mistäs muualtakaan, Intiasta, jossa basilikan lähisukulainen tulsi ja viikunapuu ovat pyhiä.
Mytologia on helppo paikka aloittaa pyhien arvojen tarkastelu. Basilika ja viikuna tulevatkin hindumytologiassa vastaan hyvin pian. Basilika on itsessään jumalallinen: suurjumaluus muutti rakastamansa kuolevaisen naisen pensaaksi, josta hän tai se sittemmin muuttui jumalaksi. Viikunan jumalallisuus on askeleen kauempaa. Toinen suurjumaluus syntyi sellaisen juurella, ja osin valtavan kokonsakin ansiosta se toimii paikallisena maailmanpuuna. Kaukaisina alkuaikoina viikuna toteutti myös toiveita kuin lampunhenki konsanaan, mutta nyttemmin palvelu on ihmiskunnan syntisyyden takia lopetettu.
Molemmilla kasveilla on uskonnollinen funktio. Basilikan juurista ja siemenistä tehdyt riipukset antavat siunausta ja suojausta sekä suojaavat pahalta taikuudelta. Molemmat toimivat alttareina: erityisen hurskaat kävelevät basilikansa ympäri joka aamu. Basilikaa hoitamalla saa syntejä anteeksi, ja vastaavasti sen juurelle kuseskeleminen, oksien katkominen tai tiineen naisen varjon lankeaminen sen päälle tuovat mukanaan hirvittävän kirouksen. Basilikanlehteä voi käyttää ennustamiseen, jos sen tiputtaa kookoksenpuolikkaaseen. Mihin suuntaan lehti kääntyy, näyttää tulevan kauden sadon.
Sekä basilika että viikuna tuovat naima- ja lapsionnea. Valat vannotaan käsi kasvilla, vähän samaan tapaan kuin Jenkeissä käsi raamatulla. Viikunan juurella valehtelu ei luonnollisesti ole pidemmän päälle hyvä ajatus. Valtava viikunapuu on istutettu yleensä kylän keskelle ja temppelien yhteyteen, basilikan sijoittelu vaihtelee. Alueesta riippuen sitä tavataan ovenpielessä, temppelissä, kalmistoissa ja ties missä.
Basilikan merkitykset tunnettiin entisaikaan myös Välimerellä, osin vieläkin. Kreikan ja Italian taikauskoissa basilikan istuttaminen tai sen lehvien pitäminen mukana tuovat jälleen naimaonnea. Samoin sitä laitetaan hautoihin ja sillä pirskotellaan vihkivettä pahojen henkien karkottamiseksi. Välimeren basilika voi olla myös paha. Basilika unessa on huono enne, ja basilika houkuttelee skorpioneja. Itse asiassa basilika voi jopa synnyttää skorpioneja luokseen, samaan tapaan kuin lihan uskottiin joskus metamorfoituvan kärpäsiksi. Sitä ei muuten kannata haistella liikaa, tai skorpioni voi syntyä omiin aivoihin. (Tämäkään ei ole vitsi...)
Pyhien kasvien funktiot kuulostavat hauskoilta, mutta asia on haudanvakava. Itse asiassa siirtomaa-aikana Britannian hallitsemilla alueilla oli kirjoilla yli tuhat basilikanpalvojaa. Ei siis kirjattu hinduksi, vaan nimenomaan basilikan palvojaksi. Nainen voi mennä naimisiin viikunan kanssa, mutta sen tarkoitus on vaikuttaa rituaalipuhtauteen, joka on elämän ja kuoleman asia. Viikunan nainut rouva ei jää leskeksi ihmismiehensä kuoltua, jolloin hän ei tule rituaalisesti epäpuhtaaksi. Se saattaisi koitua jopa rouvan kuolemaksi. Aiheet eivät rajoitu hindulaisuuteen, vaan kasvien pyhyys esiintyy Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa laajemminkin. Eräässä buddhalaistraditiossa viikunan kaataminen on valtava synti. Se on yhtä vakava paikka kuin omien vanhempien tappaminen tai nunnan raiskaaminen.